Pennun tuoksuista arkea

Hetki vierähtänytkin, pennut syntyivät kaksi viikkoa sitten torstaina.
Kaikki meni kuin oppikirjassa, Olga hoiti synnytyksen mallikkaasti. Ensimmäinen pentu syntyi n.tunnin kuluttua synnytys poltoista, siitä seuraava n.tunnin päästä ja loput 5-15min välein. Saldona kaksi narttua ja viisi urosta. Painot tasaisia, pienin painoi 235g ja suurin 270g.
Olga on taaskin ollut aivan loistava mammakoira, nyt malttaa tulla jo muuallekin pentulaatikosta. Sama pari viikkoa meni kuin viimeksikin, että päästää muut perheen koirat pentulaatikolle. Helga ja Armi onkin innokkaina tutkimassa pieniä foxeja. Armi viimeksikin leikitti innokkaana pentuja, ja nukkui niiden kanssa, vielä menee hetki siihen, että pääsevät pentulaatikon ulkopuolelle touhuamaan.
Kaikki pennut näyttävät tasaisilta, rakenteeltaan lupaavilta. Luonteista ei vielä tiedä, hetki menee että luonne erot näkyvät.
Pennuista vapaina on kolme urosta, ja peruutuksen vuoksi vielä yksi narttu.
Kuvia lataan tänne lisää, kunhan saan aikaiseksi ladata kameralta kuvat koneelle, ja blogiin. Nyt olen koko blogia pyörittänyt pelkällä kännykkä sovelluksella.

H-hetki lähenee

Tänään Olgan astutuksesta on kulunut 63/61 vrk. Eilen illalla klo22.30 lämmöt laski alas, menin jo sen viereen nukkumaan patjalle pentulaatikkoon liimautuen. Herätyskello soi parin tunnin välein. Olga vapisi, joskus läähätteli. Hyvin rauhallinen, toisin kuin kasvattaja!!
Aamulla muu perhe jo kyseli, joko??! Pah, Omppu teki viimeksikin näin, tämä tulee kestämään.
Paras ystäväni, myöskin koirankasvattaja, asuu naapurissa ja elää hengessä mukana, ollaan auteltu puolin ja toisin synnytyksissä, jne. Hänkin oli varma, et aamulla pennut ovat syntyneet. Uskon kyllä, että syntyvät tänään, tai ensi yönä.

Katsotaan... Jännittää

Pohdintoja kasvatuksesta

Tässä on jo keretty taas eteenpäin, odotus on niinkin pitkällä kuin 58/56 vrk astutuksesta.
Jännittävät ajat edessä, koska pennut syntyy, meneekö synnytys hyvin jne.

Itse pidän kettuterrierissä terveyttä, kaunista ulkomuotoa, rohkeaa luonnetta, sosiaalisuutta, hyvää hermorakennetta tärkeimpinä kriteereinä jalostuksessa.
Olga on hyvin herkkä koira, tottelevainen, rauhallinen, sosiaalinen, lapsirakas ja hyvähermoinen koira. Näitä ominaisuuksia pidän tärkeinä tänä päivänä mitä tahansa koiraa hankkiessa. Olga ei varmaankaan ole "rodunomainen" siinä mielessä, ettei se ole koskaan kettua nähnytkään, enkä usko, että se edes moisesta tuumaisi mitään. Tosin, sen veli on aktiivisessa metsästys käytössä, sekä Olgan aiemmasta pentueesta yksi uros myös. Olgan isää ja emää ei myöskään ole koskaan käytetty metsästykseen, mutta piilee näissä kuitenkin se sisukas kettuterrieri tarpeen tullen. Meille se ominaisuus ei ole koskaan ollut tärkeä, koska nämä ovat meille perheenjäseniä, joiden kanssa harrastetaan ihan muita juttuja.
Pennut tulevat meillä kasvamaan perheen keskellä, tottuen lapsiin, käsittelyyn, perheen hälinään sekä isompaan koiraan.

Tämä pentue on ensimmäinen omiin nimiin tuleva, yhteistyö pentueita jo muutamia tässä takana.

Kasvatustyöni on siis täysin alkutekijöissään vielä. Visioni on saadakin siis hyvähermoisia, harrastuskavereita, joiden kanssa on ilo liikkua missä tahansa.

Olen tässä huomannut, miten "herkkää" puuhaa kasvattaminen on. Kuka suuttuu mistäkin, kuka saa käyttää kenenkin koiraa jalostukseen, kuka arvostelee toisen valintoja jne. Itse olen sitämieltä, että jokainen joka samaa rotua kasvattaa, tulisi olla aina iloinen toisen saavutuksista, toisen jalostusvalinnoista, sekä ottaa vastaan kaikki kokeneempien neuvot. Herneitä vedetään nenään turhan tiuhaan, se taitaa olla koirapiireissä yleistä, harmi.
Minä aion haalia kaiken tiedon kokeneilta kasvattajilta, otan rakentavan kritiikin mielelläni vastaan, haluan oppia uutta. Sitähän tämä on, jatkuvaa kasvamista ja oppimista.
Omakohtaisesti minulla ei ole "pahaa makua" näistä, mutta rodun parissa seuranneena tulee välillä inhottavasti esiin kateutta, se se sana on valitettavasti...

Aion omista kasvateistani toivoa terveitä, kauniita sekä perhekoiria harrastukseen, kuin harrastukseen. Tänäpäivänä ihmiset etsii itselleen kivaa koiraa, jonka kanssa koko perhe voi puuhailla.
Terrierin kuuluu olla rohkea, itsepäinen ja oman arvon tunteva, mutta toisaalta taas helppokin. Olga on ehkä yksi leppoisimmista terriereistä, joita tiedän. Se on kaikkia rakastava, niin ihmisiä kuin koiriakin. Se ei haasta riitaa koskaan. Toki siitä löytyy myös pippurinen terrierin luonne, mutta se on hyvin säyseä ja leppoinen. Olgan kanssa ei olla mitään sen ihmeempiä harrasteltu, näyttelyissä käyty muutamia kertoja, FI MVA titteli sillä on. Se on ihana lasten kanssa, se nukkuu meidän sängyssä peiton alla, käy saunassa ja rakastaa uimista.

Saas nähdä millaisia näistä pienistä solidas auroista tulee, kennel nimeni on latinaa ja tarkoittaa täyttä kultaa.

Mahan kasvatusta

Tässä Olga esittelee mahaansa sohvalla

Mammakoiran masun kasvatusta

Olgalla maha kasvaa, nyt vrk40.
Penturuokaan (Brit care) siirryttiin n.viikko sitten.
Päätin tällä kertaa, että ei käydä ultrassa, tästä kun ei ole koskaan takuuta, monta pentua siellä on, se on vaan ollut sellainen omien hermojen tyynnytys, että saa tietää tiineyden varmaksi. Tälläkertaa siitä ei ollut epäilystäkään, maha on Olgalla kasvanut koko ajan. Se rupeaa kohta näyttämään enemmän käpylehmältä, kuin kettuterrieriltä.
Kaikki on sujunut siis odotetusti. Mammakoira on hyvin rauhallinen, ja hellyydenkipeä. Vähänkin jos mahaa hipasee, on se jo selällään sohvalla esittelemässä kasvavaa masuaan.
Nuorempien koirien riehumiset ei nyt kiinnosta pätkääkään, Olga haluaa vain nautiskella sohvalla, mieluiten viltin alla.
Olgalla on yhdet pennut ennestään, marraskuussa 2015. Näitä olikin 7kpl, joista harmiksemme kolme menehtyi synnytyskomplikaatioihin. Yksi pennuista oli synnytyskanavassa U-muotoisena, tuli siis tassut ja kuono edellä... Vaikka ystäväni kanssa kaikkemme yritimme, emme saaneet pentua ulos, vaan rynnättiin päivystykseen, jossa evidensian ell saikin pennun ulos ilman leikkausta, menehtyneenä tosin. Mutta tästä syystä kaksi muutakin syntyi kuolleena hapenpuutteesta johtuen.
Nyt toivotaan parempaa tuuria..

Olga on ihana emä, ensimmäiset pentunsa hoiti hienosti, niin synnytyksen kuin luovutusikään asti.

Pian annetaan matokuuri Olgalle, ja ruoka-annoksia pienennetään, ja ruokaa annetaan useammissa erissä.

Pentulaatikon fixaus on myös vielä edessä, päätin maalata sen.

Blogin aloitus

Heips kaikille! Tähän blogiin tulen kertomaan kennelini tapahtumista, uutisista ja kaikesta mikä koiriini liittyy. Kennel nimeni on Solidas auro, ja rotuina sileäkarvainen kettuterrieri ja airedalenterrieri. 

Olen Heli Kolu, harrastanut koiria oikeastaan koko elämäni. Lapsuudessa meillä oli novascotiannoutaja Minni, belgianpaimenkoira tervueren Aatu, labradorinnoutaja Timi. Ensimmäinen oma koiramme mieheni kanssa oli landseer Kidi (Yarizan Kim Kid), aivan mahtava koira, joka kymmen vuotiaaksi ilahdutti meitä kaikkia. Kidillä oli kaverina samojedinkoira Fobi (Baltic Breeze Fop Baron Jerzy), Fobi muutti toisen samojedin kaveriksi, kun rupesi liikaa stressaamaan vauvasta. Tässä välissä meille oli jo tullut ensimmäin foximme Wilma (FI&DK MVA, PMV-08, C.I.B Wolheart Timaru), Wilma kuoli 8vuotiaana nisäkasvaimeen. 

Nyt kotoa löytyy kaksi sk kettuterrieriä, FI MVA Wolfheart Modesty Blaise ja Wolfheart Forget Me Not, ja airedalenterrieri Big Lady's Solid Gold. Näistä kerron vielä lisää. 
Wolfheart Modesty Blaise on astutettu muutama viikko sitten, ja blogi nyt alussa tuleekin seuraamaan onko Olga tiineenä, ja jos on, niin alusta loppuun saatte seurata tätä. Epäilen vahvasti, että ensimmäiset Solidas auro pennut ovat alullaan ;-) 
Toivottavasti jätät merkin vierailustasi, ja kysymyksiä saa laittaa.