Pohdintoja kasvatuksesta

Tässä on jo keretty taas eteenpäin, odotus on niinkin pitkällä kuin 58/56 vrk astutuksesta.
Jännittävät ajat edessä, koska pennut syntyy, meneekö synnytys hyvin jne.

Itse pidän kettuterrierissä terveyttä, kaunista ulkomuotoa, rohkeaa luonnetta, sosiaalisuutta, hyvää hermorakennetta tärkeimpinä kriteereinä jalostuksessa.
Olga on hyvin herkkä koira, tottelevainen, rauhallinen, sosiaalinen, lapsirakas ja hyvähermoinen koira. Näitä ominaisuuksia pidän tärkeinä tänä päivänä mitä tahansa koiraa hankkiessa. Olga ei varmaankaan ole "rodunomainen" siinä mielessä, ettei se ole koskaan kettua nähnytkään, enkä usko, että se edes moisesta tuumaisi mitään. Tosin, sen veli on aktiivisessa metsästys käytössä, sekä Olgan aiemmasta pentueesta yksi uros myös. Olgan isää ja emää ei myöskään ole koskaan käytetty metsästykseen, mutta piilee näissä kuitenkin se sisukas kettuterrieri tarpeen tullen. Meille se ominaisuus ei ole koskaan ollut tärkeä, koska nämä ovat meille perheenjäseniä, joiden kanssa harrastetaan ihan muita juttuja.
Pennut tulevat meillä kasvamaan perheen keskellä, tottuen lapsiin, käsittelyyn, perheen hälinään sekä isompaan koiraan.

Tämä pentue on ensimmäinen omiin nimiin tuleva, yhteistyö pentueita jo muutamia tässä takana.

Kasvatustyöni on siis täysin alkutekijöissään vielä. Visioni on saadakin siis hyvähermoisia, harrastuskavereita, joiden kanssa on ilo liikkua missä tahansa.

Olen tässä huomannut, miten "herkkää" puuhaa kasvattaminen on. Kuka suuttuu mistäkin, kuka saa käyttää kenenkin koiraa jalostukseen, kuka arvostelee toisen valintoja jne. Itse olen sitämieltä, että jokainen joka samaa rotua kasvattaa, tulisi olla aina iloinen toisen saavutuksista, toisen jalostusvalinnoista, sekä ottaa vastaan kaikki kokeneempien neuvot. Herneitä vedetään nenään turhan tiuhaan, se taitaa olla koirapiireissä yleistä, harmi.
Minä aion haalia kaiken tiedon kokeneilta kasvattajilta, otan rakentavan kritiikin mielelläni vastaan, haluan oppia uutta. Sitähän tämä on, jatkuvaa kasvamista ja oppimista.
Omakohtaisesti minulla ei ole "pahaa makua" näistä, mutta rodun parissa seuranneena tulee välillä inhottavasti esiin kateutta, se se sana on valitettavasti...

Aion omista kasvateistani toivoa terveitä, kauniita sekä perhekoiria harrastukseen, kuin harrastukseen. Tänäpäivänä ihmiset etsii itselleen kivaa koiraa, jonka kanssa koko perhe voi puuhailla.
Terrierin kuuluu olla rohkea, itsepäinen ja oman arvon tunteva, mutta toisaalta taas helppokin. Olga on ehkä yksi leppoisimmista terriereistä, joita tiedän. Se on kaikkia rakastava, niin ihmisiä kuin koiriakin. Se ei haasta riitaa koskaan. Toki siitä löytyy myös pippurinen terrierin luonne, mutta se on hyvin säyseä ja leppoinen. Olgan kanssa ei olla mitään sen ihmeempiä harrasteltu, näyttelyissä käyty muutamia kertoja, FI MVA titteli sillä on. Se on ihana lasten kanssa, se nukkuu meidän sängyssä peiton alla, käy saunassa ja rakastaa uimista.

Saas nähdä millaisia näistä pienistä solidas auroista tulee, kennel nimeni on latinaa ja tarkoittaa täyttä kultaa.